1 Kings 3

Salomo nai faraon tyttären

1Salomo tuli faraon, Egyptin kuninkaan, vävyksi: hän otti faraon tyttären vaimokseen. Hän vei hänet Daavidin kaupunkiin, kunnes oli saanut rakennetuksi oman linnansa, Herran temppelin ja Jerusalemin ympärysmuurin. 2Mutta kansa uhrasi uhrikukkuloilla, koska niihin aikoihin ei vielä ollut rakennettu temppeliä Herran nimelle. 3Salomo rakasti Herraa ja vaelsi isänsä Daavidin käskyjen mukaan. Kuitenkin hän uhrasi ja suitsutti uhrikukkuloilla. 4Kuningas meni Gibeoniin uhraamaan siellä, sillä se oli suurin uhrikukkula. Tuhat polttouhria Salomo uhrasi sillä alttarilla.

Herra ilmestyy yöllä unessa Salomolle

5Gibeonissa Herra ilmestyi Salomolle yöllä unessa, ja Jumala sanoi: "Ano, mitä tahdot, että sinulle antaisin."

6Salomo vastasi: "Sinä olet tehnyt suuren laupeuden palvelijallesi, isälleni Daavidille, koska hän vaelsi edessäsi totuudessa ja vanhurskaudessa sekä eheällä sydämellä sinua kohtaan. Olet säilyttänyt hänelle tämän suuren laupeuden ja antanut hänelle pojan, joka istuu hänen valtaistuimellaan, kuten on tänä päivänä. 7Nyt, Herra, Jumalani, sinä olet tehnyt palvelijasi kuninkaaksi isäni Daavidin sijaan. Mutta minä olen kuin pieni poika: en osaa lähteä enkä tulla. 8Palvelijasi on keskellä kansaasi, jonka olet valinnut, niin monilukuista kansaa, että sitä ei voi laskea eikä lukea sen paljouden tähden. 9Anna sen tähden palvelijallesi kuuleva sydän jakaakseni oikeutta kansallesi ja erottaakseni hyvän pahasta, sillä kuka voi muuten jakaa oikeutta tälle suurelle kansallesi?"

10Herralle oli otollista, että Salomo tätä anoi. 11Jumala sanoi hänelle: "Koska sinä anoit tätä etkä anonut itsellesi pitkää ikää, et rikkautta etkä vihamiestesi henkeä, vaan anoit itsellesi ymmärrystä kuullaksesi, mikä on oikein, 12katso, teen, kuten sanot: katso, annan sinulle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, niin ettei sinun vertaistasi ole ollut ennen sinua eikä tule jälkeesi. 13Lisäksi minä annan sinulle, mitä et anonutkaan: sekä rikkautta että kunniaa, niin ettei koko elinaikanasi ole kuningasten joukossa oleva sinun vertaistasi. 14Jos vaellat teitäni noudattaen säädöksiäni ja käskyjäni, kuten isäsi Daavid vaelsi, niin teen sinusta pitkäikäisen."

15Siihen Salomo heräsi, ja katso, se oli unta. Kun hän tuli Jerusalemiin, hän astui Herran liitonarkin eteen, uhrasi polttouhreja ja toimitti rauhanuhrin ja laittoi pidot kaikille palvelijoilleen.

Salomon tuomio

16Siihen aikaan tuli kaksi porttoa kuninkaan luo, ja he astuivat hänen eteensä. 17Toinen nainen sanoi: "Oi herrani, minä ja tämä nainen asumme samassa huoneessa. Synnytin hänen luonaan siinä huoneessa. 18Kolmantena päivänä sen jälkeen, kun olin synnyttänyt, synnytti myös tämä nainen. Me olimme yhdessä. Ketään vierasta ei ollut kanssamme huoneessa. Vain me kahdestaan olimme huoneessa. 19Mutta tämän naisen poika kuoli yöllä, sillä hän oli maannut sen [kuoliaaksi]. 20Hän nousi keskellä yötä ja otti minun poikani vierestäni palvelijattaresi nukkuessa ja pani sen povelleen, mutta oman kuolleen poikansa hän pani minun povelleni. 21Kun aamulla nousin imettämään poikaani, niin, katso, se oli kuollut. Mutta kun katsoin sitä tarkasti aamulla, niin, katso, se ei ollutkaan minun poikani, jonka olin synnyttänyt."

22Toinen nainen sanoi: "Ei ole niin, vaan tuo elossa oleva on minun poikani, ja tämä kuollut on sinun poikasi." Mutta edellinen vastasi: "Ei ole niin, tuo kuollut on sinun poikasi, ja tämä elossa oleva on minun poikani." Ja he riitelivät kuninkaan edessä.

23Kuningas sanoi: "Toinen sanoo: 'Elossa oleva on minun poikani, ja kuollut on sinun poikasi.' Ja toinen sanoo: 'Ei ole niin, vaan kuollut on sinun poikasi, ja elossa oleva on minun poikani.'"

24Kuningas sanoi: "Antakaa minulle miekka." Kuninkaan eteen tuotiin miekka.

25Kuningas sanoi: "Viiltäkää elossa oleva lapsi kahtia, ja antakaa toinen puoli toiselle ja toinen puoli toiselle."

26Mutta se nainen, jonka oma elossa oleva poika oli, sanoi silloin kuninkaalle – hän näet liikuttui sydämessään poikansa tähden – hän sanoi: "Oi herrani, antakaa tuolle elossa oleva lapsi, älkää surmatko sitä." Mutta toinen sanoi: "Ei minulle eikä sinulle, viiltäkää!"

27Kuningas vastasi ja sanoi: "Antakaa tälle elossa oleva lapsi. Älkää surmatko sitä. Hän on sen äiti."

28Koko Israel kuuli tästä tuomiosta, jonka kuningas oli antanut, ja he pelkäsivät kuningasta. Sillä he näkivät, että hänessä oli Jumalan viisaus oikeuden jakamiseen.